Kulttuuri ja historia
Tenojoki on yksi Euroopan legendaarisimmista lohijoista – ei vain koonsa ja saaliidensa vuoksi, vaan koska joki on vuosisatojen ajan ollut täällä asuvien ihmisten elinehto.
Lohenkalastusperinteet ulottuvat tuhansien vuosien taakse
Tanassa saamelaiset, norjalaiset ja kveeniläiset perheet ovat kehittäneet paikallisia kalastusmenetelmiä, jotka on sopeutettu suureen jokeen. Perinteisiä tekniikoita, kuten ajoverkkoja ja aitoja käytettiin joessa suurella tietämyksellä ja luontoa kunnioittaen. Vuonossa on kalastettu aktiivisesti onkimalla ja nuotilla.
Tanadalenin ja vuonon asukkaille lohi on ollut enemmän kuin luonnonvara – se on ollut kieli, kulttuuri, identiteetti ja toimeentulo. Lohta syötiin, sillä käytiin kauppaa ja sitä myytiin, ja joki yhdisti paikallisyhteisöjä Norjan ja Suomen rajan molemmin puolin.
1900-luvulla Tenojoki tuli tunnetuksi myös alueen ulkopuolella. Kalastajat kaikkialta Euroopasta tulivat kokemaan suuria lohia. Tämä johti uusiin säännöksiin ja suurempaan paineeseen kalakannan suhteen – ja lopulta tärkeisiin keskusteluihin siitä, kenellä on oikeus kalastaa joessa ja millä tavoin.
Jokisaamelaisen kulttuurin ja lohenkalastuksen säilyttäminen
Yhteenveto Sharing Our Knowledge -hankkeen kuulemispalautteesta.
Juogadit min májtu (Tietomme jakaminen) -hanke (norjaksi: Kunnskap på deling) on jättänyt lausuntokierroksen ilmasto- ja ympäristöministeriön ja saamelaiskäräjien yhteiseen lausuntokierrokseen saamelaisen lohenkalastuskulttuurin säilyttämissuunnitelmasta. Lausunnon kirjoittivat Camilla Brattland, Tommy Ose, Kia Krarup Hansen ja Laila Pellennec (Norjan arktisen yliopiston museo, UiT Norjan arktinen yliopisto) yhteistyössä Hege Persenin (Joddu – villilohen vierailukeskus, Tana) ja Harald Gaskin (Deanu-instituutti) kanssa. Lausunto perustuu pääasiassa lohidialogeihin, haastatteluihin ja kokemuksiin kansainvälisistä tapaamisista muiden jokien alkuperäiskansojen kanssa Karasjoella, Tanalla, Utsjoella ja Kanadassa. Näiden toimien painopisteenä on ollut juuri alkuperäiskansojen lohenkalastuskulttuurin ja -tietämyksen säilyttäminen ilmastokriisin ja hupenevien lohikantojen kontekstissa.
Ajoverkkokalastus
On tyypillinen kevätkalastus kauden alussa, kun joki on suuri. Koska kutukantatavoitteita ei saavutettu, ajoverkkokalastus on ollut kiellettyä vuodesta 2021 lähtien.
Sänkikalastus
Tyypillinen kesän keskikesän kalastusalue, jossa vedenpinnat ovat alhaisemmat. Kutukantatavoitteiden saavuttamatta jäämisen vuoksi aitakalastus on ollut suljettuna vuodesta 2021 lähtien.